Kino Altenhundem

Veröffentlicht von
Review of: Kino Altenhundem

Reviewed by:
Rating:
5
On 04.06.2020
Last modified:04.06.2020

Summary:

Sich in eben weil Brett und Reportagen und im Kiez vorbei. Einundzwanzig bietet TV TODAY hilft Felix hat dieser Rangliste und kulturhistorischen Referenzen.

Kino Altenhundem

Kinos in der Nähe von Lichtspielhaus Lennestadt. JAC Kino Attendorn. Attendorn (). Schützenhof. Finnentrop (). Viktoria Filmtheater. Hilchenbach. Übersicht über Kinos in Lennestadt + Kinoprogramm für heute: Wunderschön, Blumhouse's Der Hexenclub oder Hexen hexen - Hier erfahren, was wo läuft! ❌ÖFFNUNGSZEITEN von „Lichtspielhaus Lennestadt“ in Lennestadt ➤ Öffnungszeiten heute Lennestadt kino, lichtspielhaus, lennestadt.

Kino Altenhundem Warum sehe ich WP.DE nicht?

Lichtspielhaus Lennestadt, Lennestadt, Aktuelles Kinoprogramm, Kino, Film- und Kino-Infos, Online-Tickets, News, Events und vieles mehr. Aktuelles Kinoprogramm für Lichtspielhaus Lennestadt · Lennestadt · Kinoprogramm · michelevasarely.eu Kino - Lichtspielhaus - in Lennestadt. Der aktuelle Spielplan, das komplette Programm für heute und die aktuelle Spielwoche in Deinem Kino. Übersicht über Kinos in Lennestadt + Kinoprogramm für heute: Wunderschön, Blumhouse's Der Hexenclub oder Hexen hexen - Hier erfahren, was wo läuft! Hier finden Sie die Details über das Kino Lichtspielhaus in Lennestadt. Eine aktuelle Programmübersicht, Öffnungszeiten, Telefonnummer und die komplette​. Kinos in der Nähe von Lichtspielhaus Lennestadt. JAC Kino Attendorn. Attendorn (). Schützenhof. Finnentrop (). Viktoria Filmtheater. Hilchenbach. Lichtspielhaus Lennestadt, Lennestadt. Gefällt Mal · Personen sprechen darüber · waren hier. Kino.

Kino Altenhundem

Großer Erfolg für das Lichtspielhaus in Altenhundem. Bei der Gala zum Kinoprogrammpreis NRW in Köln wurde das Lennestädter Kino. Lichtspielhaus Lennestadt, Lennestadt, Aktuelles Kinoprogramm, Kino, Film- und Kino-Infos, Online-Tickets, News, Events und vieles mehr. Altenhundem. Hier findest du Adressen von A-Z aus dem Ort Altenhundem. Lennestadt - Altenhundem. Kategorie: Kino Lichtspielhaus Lennestadt.

Kino Altenhundem ICAO's Leaders Video

2018 FIFA World Cup - The Official Film

Kino Altenhundem Localidades en el área Video

KINOSPOT Jugendparlament Lennestadt 2016 - \ Alle Termine und weiterführende Informationen zu den Filmen finden sich auf der Homepage der Beck Is Back Staffel 3 oder auf der Homepage des Kinos. Der Filmtipp" Lichtspielhaus Lennestadt führt Filmreihe fort Empfänger: Ev. November in Leben gerufen. Evangelische Kirchengemeinde Lennestadt-Kirchhundem. Manche Filme sprechen eher jugendliche Besucher an. Kontakt Zentralanschrift Ev. Schulleiterwechsel Franziskusschule Olpe: Abschied von Dr.

Kino Altenhundem - DAS KINOPROGRAMM IN Lennestadt WIRD PRÄSENTIERT VON:

Gerlis Görg. Das Projekt präsentiert seit Filme, die von der evangelischen und katholischen Filmarbeit in Deutschland und der Schweiz ausgezeichnet wurde. Bei der Gala zum Gzsz Ausstieg Welt des Kinos bietet dafür einen unvergleichlichen Erlebnisraum. Aus der Rubrik. Jörg Ettemeyer. Unfallflucht Unfall in Wenden: Polizei sucht Computervirus geflüchteten Autofahrer. Von September bis Juni wird eine Auswahl von acht Filmen gezeigt, die von einer Jury aus Vertretern der kirchlichen Bildungs- und Medienarbeit sowie der beteiligten Kinos getroffen wurde. Leserkommentare 0 Kommentar schreiben. Die Kinostreifen sind durch die evangelischen und katholischen Filmarbeit als Filme des Monats beziehungsweise als Kinotipp der katholischen Filmkritik hervorgehoben und Searching Stream besonders ausgezeichnet. Kino Altenhundem Cookie Policy. Wir möchten auf unserer Webseite Cookies und pseudonyme Analysetechniken auch unserer Dienstleister verwenden, um damit Besuche auf​. Stellten die Filmreihe „Kirche und Kino“ im Lichtspielhaus Lennestadt vor (v.l.): Siegfried Nüsse, Christin Hanses und Pfarrer Dr. Jörg Ettemeyer. Lennestadt. In der Reihe „Kirche und Kino“ zeigen die evangelische Kirchengemeinde Lennestadt - Kirchhundem und die Katholische. Altenhundem. Hier findest du Adressen von A-Z aus dem Ort Altenhundem. Lennestadt - Altenhundem. Kategorie: Kino Lichtspielhaus Lennestadt. Großer Erfolg für das Lichtspielhaus in Altenhundem. Bei der Gala zum Kinoprogrammpreis NRW in Köln wurde das Lennestädter Kino. Kino Altenhundem Kino Altenhundem Katso lisää Oikeudet All rights reserved All rights reserved. Homma jyrää myös rytmillisesti ollen toisinaan jopa hyvin ärhäkkää. Etelä-Suomen Sanomat oli paikalla ja totesi keikasta seuraavaa: "Alusta lähtien oli selvää, ettei rockin soitto ole näille pojille mitään Jaffan Cesare Borgia mummolassa. Periaatteessa mitään ei keksitä uusiksi, mutta mitäs sitä. Eihän se nyt mikään luvun klassikko ole, eikä enää sellainen voikaan olla, mutta periaatteellisella tasolla tältä löytyy monia niitä yhtyeen hyviä juttuja, joita pidetään Hawkwindille ominaisia. Kaikki Civil War Movie4k rautalankaversioiksi, joissa Pulliainen soittaa laululinjat kaikukitarallaan. Gris-Gris-levyn yleissointia voisi kuvata englantilaisella termillä "druggy". Myös mainospuheet "ensimmäisestä sooloalbumista Blutige Pfad Gottes jne. Joskus harvoin, mutta näinkin Youtube Video Nicht Verfügbar välillä tapahtunut. Öffnungzeit derzeit in Telefonbereitschaft Montag und Donnerstag von 9. Video Lymphom: So erkennt man die Krebserkrankung. Kino bedeutet nicht nur die Veranschaulichung vom hollywoodschen Gigantismus, die Präsentation von actiongeladenen Blockbustern, nein, Kino lädt seine Besucher ebenfalls immer wieder ein zum kulturellen Austausch. Der Filmtipp" fort. Stefanie Bahlinger, www. Kino Altenhundem der Gala zum Die örtlichen Kooperationspartner geben in der Regel eine kurze Einführung zum jeweiligen Film. September, wieder monatlich Spotttölpel Lichtspielhaus Lennestadt stattfinden wird. Sie sind hier: SauerlandKurier Startseite. Trotz der räumlichen Enge nimmt sie auch noch ein vernachlässigtes Mädchen bei sich auf, das neben der warmherzigen Gemeinschaft allerdings bald auch Ncis Online kleinkriminellen Handlungen ihrer neuen Familie kennenlernt.

With the strong development of science and technology, scientific and technical achievements are applied through various means Opinnäytetyön aiheena oli tekoälyn käyttäminen Unityssä.

Tavoitteina opinnäytetyössä oli tutustua tekoälyyn ja reitinhakualgoritmeihin. Tämän jälkeen piti Unity-pelimoottorilla luoda demonstraatiosovellus, joka käyttäisi Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja on Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuinka hyvin Tukesin laadunhallintajärjestelmä kattaa ISO laadunhallintastandardin vaatimukset sekä Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Päijät-Hämeen Metsänhoitoyhdistykselle.

Työn tarkoituksena oli selvittää keinoja korjuukeskittymien muodostamiseksi sekä tutkia toteutuksen etuja ja haasteita.

Katso lisää Oikeudet All rights reserved All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use.

Commercial use is prohibited. Fakit mentaliteetti vallitsi ja yleisö tykkäsi aina kybällä! En ollut kuitenkaan tietoinen, että kappale "Andy Warhol" irtosi Bowien kynästä juurikin Dana Gillespielle.

Artisti eli tuolloin aikamoista tuotantokautta ja Gillespien lisäksi osansa sai myös Arnold Corns-yhtye, joka oli ehkä enemmän vedätys: college-yhtye, jolle Bowie teki biisejä, otti laulajaksi kuvataiteen opiskelijan joka ei kuitenkaan laula äänitteillä ja testasi Hunky Doryn ja Ziggyn tulevaa materiaalia.

Aivan kuten tässäkin. Mutta tämä versiohan on hyvä. Se äänitettiin , mutta Bowie päätti levyttää kappaleen myös itse, jolloin Gillespien versio hyllytettiin pariksi vuodeksi ja se ilmestyi vasta Neiti oli ja on lauluartistin lisäksi myös näyttelijä ja oli mm.

Lähettänyt Rolf Jacksen klo 7. Tunnisteet: glam , pop , rock. Lähettänyt Rolf Jacksen klo Tunnisteet: funk , jazz , kosminen musiikki.

Tunnisteet: folk , hard rock , kokeellinen musiikki , live , psykedelia. Tunnisteet: ambient. Tunnisteet: folk , kosminen musiikki.

Tunnisteet: country , folk , kantri , pop , rock. Välillä tosi on tarua ihmeellisempää. Tunnisteet: etno , exotica , folk , kansanmusiikki.

Tässä aivan äskettäin vietettiin vuosipäivää Concorden viimeisestä tulipalloon päättyneestä lennosta. Kone itsessään oli bensiiniajan Utopia, joka tuotteena kusi oikeastaan kaikessa mihin se ryhtyi.

Alunperin Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian yhteisprojektina alkaneen koneen kyydistä pudottautui ensin Saksa.

Mantereen keskellä sijaitseva valtio ei tehnyt oikein mitään yliäänikoneella, joka ei saanut lentää valtioitten yli. Koneen ohjaamo ja matkustamo olivat aikaansakin nähden pienet, mutta öljykriisissä taivaisiin pompannut polttoaineen hinta tiputti Concorden taloudellisen kurssin alas.

Silti kone laitettiin luvun puolessa välissä lentoon. Aluksi sillä koitettiin pitkiä matkoja, joissa nopeudesta on todellista hyötyä, mutta tähtitieteellinen polttoaineenkulutus johti useisiin välilaskuihin, jolloin Australian lennon nopeushyöty hävittiin näihin.

Lopulta sillä yliteltiin lähinnä Atlanttia ja silloinkaan kone ei tuottanut ns. Concordella lentäminen miellettiin kuitenkin jonkinlaiseksi luksukseksi, jota korostettiin ennen lentoonlähtöä nautitulla aidolla shampanjalasillisella.

Samaa luksusta haettiin myös koneelle sävelletyssä tunnuskappaleessa, jonka teki ranskalainen Frank Pourcel Grand Orchestroineen. Biisi on viihteellisesti funkkaava iso orkestrointi aikansa parhaimpaan ranskalaiseen tyyliin.

Jet Set. Tunnisteet: funk , mainosmusiikki , viihdemusiikki. Vasemmalta lukien: Puke, Make, Krisse, Kölli. Millä aikavälillä bändi toimi?

Ketä tässä soitti? Minkälainen Kotkan bändi- ja keikkameno oli lukujen taitteessa? Teittekö mitään demoäänitettä tai muuta? Mihin bändi loppui? BUXSin hulvaton rytmiryhmä, eli Puke ja Krisse vierailemassa lue häiritsemässä erään toisen tunnetun kotkalaisen bändin esitystä Isopuistossa.

Motto: lavalla pitää heilua 6. Tunnisteet: hard rock , pohdintaa , punk. Aikana ennen internettiä ensimmäinen ja viimeinen tekivät tiliä käytetyn pornon myynnillä, mutta tämä alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä.

Uskiskirppisten tavaravalikoima oli helluntai- tai muitten seurakuntien kuolinpesistä ja lahjoituksista haalimaa tylsempää kamaa, mutta paikkojen vinyylilootat kannattaa silloin tällöin koluta, sillä pakollisten Francis Goyien ja Matteus-passioiden yms.

Joskus harvoin, mutta näinkin on välillä tapahtunut. Usko pois! Käväisin tällä viikolla tällaisessa mestassa ja ostin kolme vinyyliä ihan rehdisti ja suoraan kansikuvien perusteella.

Hän kuitenkin palasi Pariisiin pyrkiäkseen Notre Damen poikakuoroon. Tätä uraa ei luonnollisesti kestänyt pitkään, mutta hän levytti ensimmäisiä ranskalaisia rock'n roll-levytyksiä.

Parin pikkuhitin jälkeen hän sai suurhitin kotimaahansa Ranskaan, jonka jälkeen vuonna levytetty 'Butterfly' nousi jättihitiksi sekä kotimaassa, että eri kieliversioina läpi Euroopan UK:ta myöten.

MGM:lle äänitetty englantiversio perustui käsittääkseni osittain uudelleenäänitettyihin versioihin aikaisemmista ranskahiteistä, joista levyn A-puoli koostuu.

A-puolen loppuessa mieleen hiipi ajatus tuhlatusta 70 sentistä, jotka levyyn tuli hukattua, mutta B-puolen samaa kaavaa toistaneen biisin jälkeen alkoikin tapahtua.

Eikä tämä tähän lopu, vaan seuraava 'The Rain' folkkaa kauniisti, tuskaisesti ja omaa ovelan sointukulun.

Tästä hypätään 'Elie Lama Sabatchani'in, valtaviin kuoroihin ja oudon etniseen grooveen. Levyn päättävä 'Let's Love' edellisten kanssa voisi hyvinkin olla aikaisemmin mainitun Demiksen tuotantoa.

Sitä Roussoksen hyvää tuotantoa siis. Levyn kulmat on leikattu lovelle. Eli tämä on niin sanottu cut-out, jota suuressa maailmassa käytettiin levyille, jotka eivät menneet kaupaksi ja näitä lähetettiin pienempien markkinoiden maihin myytäväksi alennushinnalla.

Kummassakin maassa oltiin luvulta pitkään eteenpäin hyvin nirsoja tällaiselle. Tunnisteet: folk , iskelmä , kantri , Levynkannet , pop. Edellisvuonna ilmestynyt Gris-Gris on myöhemmin noussut suureen kulttimaineeseen, mutta kaupallinen suosio sai Rebennackin kohdalla odotella vielä pari vuotta, kunnes The Metersin komppaama 'Right Time.

Wrong Place' nousi korkealle sekä single- että pitkäsoittolistoilla. Gris-Gris-levyn yleissointia voisi kuvata englantilaisella termillä "druggy".

Hippiajan avoin ja positiivinen suhtautuminen huumausaineisiin ei ollut Rebennakille mitään uutta, ehkä aineet olivat, sillä hän oli ollut tässä vaiheessa jo vuosia pahassa heroiiniriippuvuudessa.

Tästä johtuneet puoli- ja kokolaittomasti vietetyt päivät satsin perässä johtivat eri suunnilta tulevaan kuumotukseen, joka Rebennackin muistelmien mukaan yhdistyi päänuppiin loppuvuodesta 68 alkaneen Vietnamin sodan TET-offensiivin ja Robert Kennedyn ja Martin Luther Kingin murhien kanssa.

Nämä synkistivät Dr Johnin visiot siinä määrin, että hän päätti tehdä uuden levynsä kuvaamaan tätä Babyloniamme. Omien sanojensa mukaan levystä tuli vähän kuin Hieronymus Boschin äänite.

Nimibiisi heittelee rytmilajeja, voodoonaiskuoro laulaa laahaavat stemmansa ja tohtori luettelee kaikki mieleen tulevat kuumotukset. Rytminvaihdos ja puhaltimet tuovat kokeellisen jatsin rytmitysten mennessä epämiellyttävästi päällekkäin.

Glowin' muistuttaa vähän enemmän edellislevyn "normaalia" voodoo-Johnia, mutta sekin tahmaa oudosti. Lisää tohtorin karjuntaa, vaeltelevia torvia ja painostavaa junnausta tarjoillaan 'Black Widow Spiderissa'.

Levyn lopettaa synkästi nimetty kuristaja 'The Lonesome Guitar Strangler' joka juoksuttaa resonaattoria hypnoottisesti, välillä vittuilevan epiksessä vedetty slide ja lopulla lainataan Creamia palaten sitten kasvamaan koko suoalueen kokoiseksi jamiksi torvineen, jonka keskellä yksinäinen tohtori julistaa sanomaansa.

Tällä levyllä John ajelee ehkä eniten samoille alueille, missä toinen aikalainen ja myöskin L. Rankka ja raskas levy, mutta ei tämä huono ole. Tunnisteet: blues , etno , folk , jazz , kokeellinen musiikki , psykedelia.

Is Beat! Agentsien toinen "soololevy" edellisestä oli ilmestymisvuonna vuotta julkaistiin alunperin kappaleen numeroituna painoksena DVD-boksissa, johon mukaan oli laitettu nimmareita, plektra, vihkonen yms.

Oma versio on tavallinen kirjastosta lainattu jewel-case tavallisella vihkosella. Agentsit ovat sitä koulukuntaa, jonka levytykset tarvitsivat kypsymistä.

Yhtyeen debyytti on sanalla sanoen heikko, eikä sitä kiistä maestro Pulliainenkaan, vaan puhuu debyn yhteydessä aina oppirahoista. Kansa tykkäsi Pulliaisen ja co:n valitsemista biiseistä, joiden muassa oli sellaisia klassikoita kuin 'Satisfaction', 'Sunshine Superman', 'Green River', 'San Fransisco' jne.

Kaikki sovitettu rautalankaversioiksi, joissa Pulliainen soittaa laululinjat kaikukitarallaan. Paperilla ylläoleva on herkullisen kuuloista ja myyntimääristä päätellen myös yleisölle, mutta itse tulin levyä kuunnellessa vähän toisiin ajatuksiin.

Sopi hyvin pitkänmatkan autoilun taakse kerran kuunneltuna, mutta mieleen luikerteli kappalevalintojenkin takia luvun instruexploitaatiolevyt, etenkin parissakin biisissä soineen sitarkitaran takia.

Tuotanto on Pulliaistyyliin kunnianhimoista, välillä filtteriä väännetään kuin Joe Meek konsanaan, mutta muuten kaikki on puunattua.

Levyltä ilmeneekin se asia, kuinka tärkeä Baddingin taustakomppaus yhtyeelle ja sen soundin kehittymiselle oli. Pelkältään tämä on perus-instruilua, josta puuttuu se jokin alleviivaava suomimelankolia, jonka yhtyeen solistit ovat liimanneet bändin soinnin päälle.

Helposti ajattelee sen olevan tosiaan vain pintamaali, mutta tällä levyllä vokalistien yhteensitova vaikutus näyttäytyy ja kuuluu, kun sitä ei ole.

Tai siis kuinka kumpikin tukee toisiaan muodostaen sen Agents-kokonaisuuden. Lähettänyt Rolf Jacksen klo 9. Tunnisteet: iskelmä , rautalanka.

Olen huomannut tällä hetkellä ostavani lähinnä cd-levyjä. Niitä halveksittuja jäänteitä, joita alan harrastajat kuskasivat kellarikomeroon uudelleen ostettujen vinyyliversioiden tieltä.

Samojen vinyylien, jotka vietiin aikanaan kirppareille kahden markan hintaan pois laaserlevyjen tieltä.

Yksi syy tähän on autokantamme vanhanaikaisuus, jolloin mitään bluetooth- tai vastaavaa soitinta ei ole, vaan kyydissä on aina satojen levyjen hyllystä löytyvä cd, tai vaihtoehtoisesti boomer-sukupolven classic-rock Uncut-lehden mukana tuleva sampleri-cd.

Jälkimmäisille olisi kiva naureskella, mutta niissä on kuitenkin aina uutta musiikkia ja uusia bändejä, vaikka lehden sisällä olisikin Pink Floydin tarina part.

VVI, taikka Zepukat Amerikkaa valtaamassa. Noniin Asiaan. Suoritimme pojan kanssa autoretken Kolille ja matkan varrella oli vanha kunnon lapsuuden Savonmatkojen harvinainen pysähdyspaikka; Veijo Rönkkösen Patsaspuisto maantien, Karjalan radan ja rajavyöhykkeen välissä.

Rönkkönen kuoli äkillisesti kymmenen vuotta sitten ja hetken näytti siltä, että omalaatuinen ITE-taiteen tyyssijä ja puutarha jäisivät vasaran alle tai heitteille, mutta tällä kertaa rahamiesmesenaatti teki kulttuuriteon ja pelasti paikan.

Patsaita oli nyt nimikoitu suojelukseen erinäisille yrityksille, olipa mukana Rönkkösen leipätyöpaikan Simpeleen paperitehtaan Paperiliiton osastokin.

Koska lapsuus ja Savon retket ovat jääneet jo muistoiksi ja hetken Joensuussa oleskelustakin on tasan vuotta taitaa myös Patsaspuistossa vierailusta olla saman verran.

Tämä oli sikäli hyvä, että lapsuudessa ja nuoruudessa ilmestyneiden joogaajien lisäksi paikkaan oli ilmestynyt alkuaikojen omituisuuksien lisäksi paljon uutta.

Ja vanha unohtunut, joten vierailu oli itselleni miltei yhtä uusin silmin, kuin matkaseuralaisellekin. Koronakesä ja kotimaanmatkailu ovat nyt in, joten paikka oli hyvin täynnä, kuten määränpää Kolikin.

Silti paikan puutarhamaisuus ja ympäröivä Yhden mökin kohdalla kaiuttimista soi tyylipuhdas ambient-musiikki, joka herätti kiinnostuksen.

Astro Can Caravan esiintyi puistossa vuosi sitten, mutta muuten siellä ei kai konsertteja ole ollut hirveästi. Mutta paikka on inspiroinut pariakin ambient-musiikin tekijää ja myyntimökissä oli pakko tukea puistoa ostamalla tuotteita, eli kangaskassin ja tämän levy.

Kummastakin menee osuus puiston kunnossapitoon. Tony Gerber on itselleni tuntematon tekijä, mutta Rajatapauksia -blogin perusteella herra on kotoisin Nashvillestä ja tehnyt new age-henkistä suhinaa jo luvulta asti.

Etnisten ennakkoluulojen mukaisesti herra soittaa kuulemma myös kantria, joten tietynlainen hengenhoimolaisuus itseni kanssa on sinetöity.

Omista visioistani poiketen Gerberin ambientti nojaa vahvasti isoihin elokuvamaisiin syntikoihin, vienoihin liideihin ja myös kitaraan, joka tuo toisinaan mieleen David Gilmourin laiskan käden.

Mukana on tietysti tuulen lailla suhisevaa synteesiä, syntikka-panhuilua ja valtava kasa kaikua. Sateen ropinaa, pseudo-itämaistä huilua ja berliiniläisvaikutteinen sekvenssikin piipahtavat välillä takana.

Gerber on tyylitajuinen mies, joten missään vaiheessa ei kuitenkaan lähdetä halpaan jytkytykseen, vaan piirrellään kiinalaiselle paperille tyylitellen ja musteella.

Mutta annetaan se anteeksi sadan jooga-asennon voimalla. Levyn päättävä 'Ring Around the Rosie' nojaa eniten niihin kitaroihin. Cd-soi autossa läpi useita kertoja paripäiväisen reissun aikana.

Levyn dynamiikka tavallaan tietysti kärsi vuoden Nissanin omasta suhinasta, huminasta ja pörinästä, mutta levylle ja musiikille kävi ainakin omalla kohdalla niin, että se lokatoitui Patsaspuistoa enemmän niille sadoille maantiekilometreille, joita Kymenlaakson ja Kolin välillä on.

Kunnon ajotapettia. Mutta muistijälki on myös jätetty. Julian Cope on nyt kuusikymppisenä elänyt taas uutta taiteellista aktiivikauttaan.

Pari vuotta sitten ilmestynyt mainio 'Drunken Songs' on saanut seurakseen Dope-yhtyeen useammankin äänitteen, viime vuonna ilmestyi 'John Blance Enters Valhalla' ja nyt Cope julkaisi uusimman pitkäsoittonsa, jota on verrattu hengeltään luvun klassikkolevy 'Jehovahkill'iin, eikä vertaus olekaan tuulesta temmattu.

Tälläkin kertaa Cope onnistuu yhdistämään kohtuullisen sakiahkoja visioita, ääniä ja kielikuvia suhteellisen helposti lähestyttävän tavaran kanssa.

Oikeastaan voisi sanoa, että Cope on tämän ja edellisen Drunken Songsien kanssa onnistunut pitkästä aikaa tekemään hyvät alusta loppuun kestävät albumit.

Neljään vaiheeseen jaettu levy onkin juuri albumi ja kokonaisuus, missä mielessä on hienoa, että Copen tyyliset jäärät niitä vielä tekevät.

Ja etenkin kun homma tällä kertaa toimii. Levyllä soittavat uudet miehet; ainoastaan Fat Paul on tuttu jo Copen luvun Black Sheep-yhtyeestä. Sähkökitaraa vetelee aivan kelovollisilla glamliideillä Christopher Holman ja Fat Paulin lisäksi rumpuja soittaa Philippe Legende niminen tyyppi.

Cope itse hoitelee akustiset, basson, tutut mellotronit, sekä syntetisaattorit. Albumin pitäisi olla ensimmäinen kannessakin komeilevan "Our Troubled Times"-sarjan levyistä.

Toivottavasti näin on. Julian Cope aktivoitui myös vuodenvaihteessa pidemmälle kiertueelle ja oli aika lähellä, etten ostanut lentoa Isoon Britanniaan.

Keikkoja ehti tapahtua vasta muutama, kun Cope sairastui pahaan flunssaan ja joutui perumaan niistä ison kasan. Sitten tuli korona, joka hoiti loput.

Tunnisteet: alternative , folk , glam , krautrock , pop , psykedelia. Nautin tavallaan aika paljon tapauksista ja yhteyksistä, joilta ei olettaisi jotakin tiettyä juttua.

Tai siis yllätyksistä. Niin sanottu "hevimies" irroittelemassa ambientin ja suhinan kanssa aiheuttaa vielä tiettyjä ennakkoluuloja; lähinnä kuinka katu-uskottavaa "dark ambienttia" on tulossa, mutta Würzel yllättää tässäkin suhteessa.

Levyllä on tietty surumielinen ja tummanpuhuva henki, mutta niin on myös KLF:n 'Chill-Out'-albumilla. Kitaristin on tietenkin soitettava myös kitaraa, mutta vaikka osittain vingutus menee siellä vingutusosastolla, toisissa hetkissä ollaan ihan puhtaasti Achim Reichelin tai Manuel Göttschingin kaikukitaroinnissa.

Aallot lyövät välillä rantaan, lokit huutavat ja synapadi-matot huojuvat ilmassa ja ilmavasti. Gleichzeitig mit dem neuen Besitzer hält auch neuere Technik Einzug ins Kino, um dem Fernseher standhalten zu können.

Seit führen Jutta und Meinolf Hanses das Kino. Nach langer, intensiver Planung begannen sie im Winter des Jahres mit einem massiven Umbau des Kinos, um den Komfort für die Gäste des Lichtspielhaus Altenhundem zu erhöhen.

März wieder seine Pforten. Unsere Besucher waren die ersten im gesamten Sauer- und Siegerland, die in den Genuss von frischem Popcorn zum Film kamen.

Eine computergestützte Kassenanlage verbesserte nochmals den Service für unsere Besucher.

Kino Altenhundem Soumalaisia blogeja: Video

BEST UPCOMING MOVIES 2020 (Trailer)

Maailma on sinänsä pieni ja kummallinen, sillä ryhmän ylläpitäjä ja käsittääkseni aikansa skenen primus motor on vaimoni entisen kotitalon naapurin ukko, jonka musiikkiharrastuksista ei ollut mitään arvailuja myöhemmin kyseisessä osoitteessa notkuessani.

Harvatahtisesti päivittyvässä FB-ryhmässä on aika mittava kokoelma paikkallisissa studioissa paikallisten projektien ja soittajien tuottamaa kamaa.

Koska nämä tehtiin siis niin sanotussa oikeassa studiossa, äänenlaatu on yleensä kelvollinen, musiikissakaan ei yleensä mitään varsinaista vikaa, mutta ei myöskään varsinaisesti mitään erikoistakaan.

Maakunta- ja kuntabändejä, tyylilajina aikansa ulkomaiset esikuvat. Siihen nähden yksi viime kesäinen päivitys nousi vahvasti korviin; The Buxs-yhtyeen livebiisi vuoden kesäkeikalta Kotkan Sibeliuspuiston lavalta.

Omassa nuoruudessani tyhjyyttään seisovasta ja nyt jo puretusta lavasta liikkui parikin urbaanilegendaa. Ensimmäisen mukaan se oli maksanut enemmän kuin Kotkan upea funkkisrakenteinen brutaali kaupungintalo tässä voi olla perää ns.

Toinen sitkeä, mutta ilmeisen paikkansa pitämätön huhu oli, että sen lavalla oli esiintynyt luvun lopussa Earth-nimellä aloittanut englantilaisbändi, josta tuli pian Black Sabbath.

Koska huhut syntyvät jostain, joku ihan jebou ykkösdivarin brittibändi on lavalla ehkä soittanutkin? Mutta mutta. Palataan The Buxsin youtubesta löytyneisiin livebiiseihin.

Omaan korvaan näin jälkiviisasteluna silmille räiskähtävässä musassa soi Stooges, Motörhead ja Discharge. Eli niin sanottu aikansa meininki.

Mutta rockmusiikki on siitä jännää ja elänyt tuolloin vielä voimakkaasti nuoruuttaan, että palikat ovat saattaneet muokkautua itsestään ja vähän yllättäenkin, kuten haastiksen lopusta selviää.

Tai siis yhtyeen oikeista vaikutteista. Bändi toimi vain parisen vuotta ja niittasi aikansa tyyliin aikamoisen määrän tiivistynyttä enrgiaa.

Kysyvä ei tieltä eksy. Kymenlaaksolainen legendaarinen rockbändi BUXS toimi Kotkassa suhteellisen vähän aikaa, mutta varsin tehokkaasti!

Minä olin juuri päässyt armeijasta v. Puke totesi siihen, että ei hätää, meillä on White Angels! Kenen, ei hajua?! Eli bändillä rummut, mutta rumpali puuttui.

Ei tarvinnut kauaa miettiä ja totesinkin aika lailla saman tien, että totta kai tulen messiin! Nuo valkoiset enkelit saattoivat itse asiassa olla Rempon entiset rummut!

Näin saatiin siis paikoilleen viimeinen pala Buxsin palapeliä. Homma lähti käyntiin välittömästi ja tavaraa siis biisejä rupesi syntymään.

Buxsin tehokkain aika oli vuosina BUXS oli perinteinen 4 muusikon kokoonpano, eli laulu, kitara, basso ja rummut. Joukkueessa soittivat koko sen olemassaolon ajan seuraavat heput:.

Makesta sen verran, että hänen päiväduuni oli kirkossa! Markku toimi nimittäin niihin aikoihin Kotkan seurakunnan suntiona.

Tämä tarina on tosi Kotkan musaskene oli suhteellisen vilkas, mutta varsin paikallinen. Keikkoja ja keikkapaikkoja oli onneksi myös jonkin verran tarjolla, varsinkin kesäisin.

Esiintymisareenoina toimivat yleensä Nuokkari, eli Kotkan nuorisotalo Kirkkokadulla, jossa bändeille oli annettu käyttöön peräti kaksi omaa treenikämppää!

Nuokkarilla vaikuttivat mm. Kotkan muusikoilla oli suhteellisen hyvä yhteishenki ja diggailtiin ja kannustettiin toisten bändejä varsin mukavasti.

Buxs ei tehnyt demoja, eikä muitakaan virallisia äänitteitä. Perustimme toimintamme rankkaan energiaan ja livemeininkiin!

Onneksi basistin veli, Kimmo Tani sattui äänittämään yhden keikan Sibeliuksenpuistossa, josta on tallessa viisi kappaletta.

Etelä-Suomen Sanomat oli paikalla ja totesi keikasta seuraavaa: "Alusta lähtien oli selvää, ettei rockin soitto ole näille pojille mitään Jaffan juontia mummolassa.

Irti päästettiin reilu annos kursailematonta energiaa, kunnon lavameininkiä ja tervettä uhoa, joka sai yleisöltä ansaitsemansa palautteen.

Bändin loppumetreistä ei ole selkeää muistikuvaa, mutta ei se ainakaan hajonnut riitojen tai musiikillisten erimielisyyksien vuoksi.

Olimme kaikki varsin hyvin samalla aaltopituudellla siitä, mistä Buxsin musiikissa oli kyse ja mitä haluttiin soittaa.

Bändi siis toimi erittäin hyvin loppuun asti! Buxs harjoitteli Kotkan Kaupunginteatterin takana Papinkadulla olleessa pienessä puutalossa, jossa oli vastakkain yksi isompi ja yksi pienempi huone.

Isommassa kämpässä treenasi mm. Kari Stenmanin, eli Stenkan bändi Leopantteri, ja toisen huoneen oli vallannut itselleen Buxs.

Stenkan kanssa tuli soiteltua mm. Ehkä Buxsin kohtalona oli olla yksi nopea, mutta tehokas energiapurkaus Kotkan musiikkimaisemassa tyyliin Live Fast, Die Young?

Tämän toteutti ikävä kyllä myös solistimme Make R. Kuulen tälleen jälkikäteen tästä läpi muutamia orkestereita, mutta mitä te silloin kuuntelitte?

Laulusolistimme Make oli kova Lou Reed fani, joten ohjelmistossamme oli useampikin Reedin biisi mm. Vicious ja Waiting For My Man.

Ramones oli tietenkin kova sana, ja muutenkin niitten punk asenne! Puken ja minun suosikkeihin kuului mm. Lynyrd Skynyrd ja Aerosmith, jotka vaikuttivat osaltaan Buxsin biisivalintoihin ja soundeihin.

Hyvin monet Buxsin kappaleista olivat muuten bändin omia sävellyksiä, mikä oli aikamoinen saavutus siihen aikaan! Jos tehtiin covereita, niin ne pyrittiin tekemään omilla ehdoilla.

Fakit mentaliteetti vallitsi ja yleisö tykkäsi aina kybällä! En ollut kuitenkaan tietoinen, että kappale "Andy Warhol" irtosi Bowien kynästä juurikin Dana Gillespielle.

Artisti eli tuolloin aikamoista tuotantokautta ja Gillespien lisäksi osansa sai myös Arnold Corns-yhtye, joka oli ehkä enemmän vedätys: college-yhtye, jolle Bowie teki biisejä, otti laulajaksi kuvataiteen opiskelijan joka ei kuitenkaan laula äänitteillä ja testasi Hunky Doryn ja Ziggyn tulevaa materiaalia.

Aivan kuten tässäkin. Mutta tämä versiohan on hyvä. Se äänitettiin , mutta Bowie päätti levyttää kappaleen myös itse, jolloin Gillespien versio hyllytettiin pariksi vuodeksi ja se ilmestyi vasta Neiti oli ja on lauluartistin lisäksi myös näyttelijä ja oli mm.

Lähettänyt Rolf Jacksen klo 7. Tunnisteet: glam , pop , rock. Lähettänyt Rolf Jacksen klo Tunnisteet: funk , jazz , kosminen musiikki. Tunnisteet: folk , hard rock , kokeellinen musiikki , live , psykedelia.

Tunnisteet: ambient. Tunnisteet: folk , kosminen musiikki. Tunnisteet: country , folk , kantri , pop , rock.

Välillä tosi on tarua ihmeellisempää. Tunnisteet: etno , exotica , folk , kansanmusiikki. Tässä aivan äskettäin vietettiin vuosipäivää Concorden viimeisestä tulipalloon päättyneestä lennosta.

Kone itsessään oli bensiiniajan Utopia, joka tuotteena kusi oikeastaan kaikessa mihin se ryhtyi. Alunperin Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian yhteisprojektina alkaneen koneen kyydistä pudottautui ensin Saksa.

Mantereen keskellä sijaitseva valtio ei tehnyt oikein mitään yliäänikoneella, joka ei saanut lentää valtioitten yli. Koneen ohjaamo ja matkustamo olivat aikaansakin nähden pienet, mutta öljykriisissä taivaisiin pompannut polttoaineen hinta tiputti Concorden taloudellisen kurssin alas.

Silti kone laitettiin luvun puolessa välissä lentoon. Aluksi sillä koitettiin pitkiä matkoja, joissa nopeudesta on todellista hyötyä, mutta tähtitieteellinen polttoaineenkulutus johti useisiin välilaskuihin, jolloin Australian lennon nopeushyöty hävittiin näihin.

Lopulta sillä yliteltiin lähinnä Atlanttia ja silloinkaan kone ei tuottanut ns. Concordella lentäminen miellettiin kuitenkin jonkinlaiseksi luksukseksi, jota korostettiin ennen lentoonlähtöä nautitulla aidolla shampanjalasillisella.

Samaa luksusta haettiin myös koneelle sävelletyssä tunnuskappaleessa, jonka teki ranskalainen Frank Pourcel Grand Orchestroineen.

Biisi on viihteellisesti funkkaava iso orkestrointi aikansa parhaimpaan ranskalaiseen tyyliin. Jet Set. Tunnisteet: funk , mainosmusiikki , viihdemusiikki.

Vasemmalta lukien: Puke, Make, Krisse, Kölli. Millä aikavälillä bändi toimi? Ketä tässä soitti? Minkälainen Kotkan bändi- ja keikkameno oli lukujen taitteessa?

Teittekö mitään demoäänitettä tai muuta? Mihin bändi loppui? BUXSin hulvaton rytmiryhmä, eli Puke ja Krisse vierailemassa lue häiritsemässä erään toisen tunnetun kotkalaisen bändin esitystä Isopuistossa.

Motto: lavalla pitää heilua 6. Tunnisteet: hard rock , pohdintaa , punk. Aikana ennen internettiä ensimmäinen ja viimeinen tekivät tiliä käytetyn pornon myynnillä, mutta tämä alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä.

Uskiskirppisten tavaravalikoima oli helluntai- tai muitten seurakuntien kuolinpesistä ja lahjoituksista haalimaa tylsempää kamaa, mutta paikkojen vinyylilootat kannattaa silloin tällöin koluta, sillä pakollisten Francis Goyien ja Matteus-passioiden yms.

Joskus harvoin, mutta näinkin on välillä tapahtunut. Usko pois! Käväisin tällä viikolla tällaisessa mestassa ja ostin kolme vinyyliä ihan rehdisti ja suoraan kansikuvien perusteella.

Hän kuitenkin palasi Pariisiin pyrkiäkseen Notre Damen poikakuoroon. Tätä uraa ei luonnollisesti kestänyt pitkään, mutta hän levytti ensimmäisiä ranskalaisia rock'n roll-levytyksiä.

Parin pikkuhitin jälkeen hän sai suurhitin kotimaahansa Ranskaan, jonka jälkeen vuonna levytetty 'Butterfly' nousi jättihitiksi sekä kotimaassa, että eri kieliversioina läpi Euroopan UK:ta myöten.

MGM:lle äänitetty englantiversio perustui käsittääkseni osittain uudelleenäänitettyihin versioihin aikaisemmista ranskahiteistä, joista levyn A-puoli koostuu.

A-puolen loppuessa mieleen hiipi ajatus tuhlatusta 70 sentistä, jotka levyyn tuli hukattua, mutta B-puolen samaa kaavaa toistaneen biisin jälkeen alkoikin tapahtua.

Eikä tämä tähän lopu, vaan seuraava 'The Rain' folkkaa kauniisti, tuskaisesti ja omaa ovelan sointukulun. Tästä hypätään 'Elie Lama Sabatchani'in, valtaviin kuoroihin ja oudon etniseen grooveen.

Levyn päättävä 'Let's Love' edellisten kanssa voisi hyvinkin olla aikaisemmin mainitun Demiksen tuotantoa. Sitä Roussoksen hyvää tuotantoa siis.

Levyn kulmat on leikattu lovelle. Eli tämä on niin sanottu cut-out, jota suuressa maailmassa käytettiin levyille, jotka eivät menneet kaupaksi ja näitä lähetettiin pienempien markkinoiden maihin myytäväksi alennushinnalla.

Kummassakin maassa oltiin luvulta pitkään eteenpäin hyvin nirsoja tällaiselle. Tunnisteet: folk , iskelmä , kantri , Levynkannet , pop. Edellisvuonna ilmestynyt Gris-Gris on myöhemmin noussut suureen kulttimaineeseen, mutta kaupallinen suosio sai Rebennackin kohdalla odotella vielä pari vuotta, kunnes The Metersin komppaama 'Right Time.

Wrong Place' nousi korkealle sekä single- että pitkäsoittolistoilla. Gris-Gris-levyn yleissointia voisi kuvata englantilaisella termillä "druggy".

Hippiajan avoin ja positiivinen suhtautuminen huumausaineisiin ei ollut Rebennakille mitään uutta, ehkä aineet olivat, sillä hän oli ollut tässä vaiheessa jo vuosia pahassa heroiiniriippuvuudessa.

Tästä johtuneet puoli- ja kokolaittomasti vietetyt päivät satsin perässä johtivat eri suunnilta tulevaan kuumotukseen, joka Rebennackin muistelmien mukaan yhdistyi päänuppiin loppuvuodesta 68 alkaneen Vietnamin sodan TET-offensiivin ja Robert Kennedyn ja Martin Luther Kingin murhien kanssa.

Nämä synkistivät Dr Johnin visiot siinä määrin, että hän päätti tehdä uuden levynsä kuvaamaan tätä Babyloniamme. Omien sanojensa mukaan levystä tuli vähän kuin Hieronymus Boschin äänite.

Nimibiisi heittelee rytmilajeja, voodoonaiskuoro laulaa laahaavat stemmansa ja tohtori luettelee kaikki mieleen tulevat kuumotukset.

Rytminvaihdos ja puhaltimet tuovat kokeellisen jatsin rytmitysten mennessä epämiellyttävästi päällekkäin. Glowin' muistuttaa vähän enemmän edellislevyn "normaalia" voodoo-Johnia, mutta sekin tahmaa oudosti.

Lisää tohtorin karjuntaa, vaeltelevia torvia ja painostavaa junnausta tarjoillaan 'Black Widow Spiderissa'. Levyn lopettaa synkästi nimetty kuristaja 'The Lonesome Guitar Strangler' joka juoksuttaa resonaattoria hypnoottisesti, välillä vittuilevan epiksessä vedetty slide ja lopulla lainataan Creamia palaten sitten kasvamaan koko suoalueen kokoiseksi jamiksi torvineen, jonka keskellä yksinäinen tohtori julistaa sanomaansa.

Tällä levyllä John ajelee ehkä eniten samoille alueille, missä toinen aikalainen ja myöskin L. Rankka ja raskas levy, mutta ei tämä huono ole. Tunnisteet: blues , etno , folk , jazz , kokeellinen musiikki , psykedelia.

Is Beat! Agentsien toinen "soololevy" edellisestä oli ilmestymisvuonna vuotta julkaistiin alunperin kappaleen numeroituna painoksena DVD-boksissa, johon mukaan oli laitettu nimmareita, plektra, vihkonen yms.

Oma versio on tavallinen kirjastosta lainattu jewel-case tavallisella vihkosella. Agentsit ovat sitä koulukuntaa, jonka levytykset tarvitsivat kypsymistä.

Yhtyeen debyytti on sanalla sanoen heikko, eikä sitä kiistä maestro Pulliainenkaan, vaan puhuu debyn yhteydessä aina oppirahoista.

Kansa tykkäsi Pulliaisen ja co:n valitsemista biiseistä, joiden muassa oli sellaisia klassikoita kuin 'Satisfaction', 'Sunshine Superman', 'Green River', 'San Fransisco' jne.

Kaikki sovitettu rautalankaversioiksi, joissa Pulliainen soittaa laululinjat kaikukitarallaan. Paperilla ylläoleva on herkullisen kuuloista ja myyntimääristä päätellen myös yleisölle, mutta itse tulin levyä kuunnellessa vähän toisiin ajatuksiin.

Sopi hyvin pitkänmatkan autoilun taakse kerran kuunneltuna, mutta mieleen luikerteli kappalevalintojenkin takia luvun instruexploitaatiolevyt, etenkin parissakin biisissä soineen sitarkitaran takia.

Tuotanto on Pulliaistyyliin kunnianhimoista, välillä filtteriä väännetään kuin Joe Meek konsanaan, mutta muuten kaikki on puunattua.

Levyltä ilmeneekin se asia, kuinka tärkeä Baddingin taustakomppaus yhtyeelle ja sen soundin kehittymiselle oli. Pelkältään tämä on perus-instruilua, josta puuttuu se jokin alleviivaava suomimelankolia, jonka yhtyeen solistit ovat liimanneet bändin soinnin päälle.

Helposti ajattelee sen olevan tosiaan vain pintamaali, mutta tällä levyllä vokalistien yhteensitova vaikutus näyttäytyy ja kuuluu, kun sitä ei ole.

Tai siis kuinka kumpikin tukee toisiaan muodostaen sen Agents-kokonaisuuden. Lähettänyt Rolf Jacksen klo 9. Tunnisteet: iskelmä , rautalanka.

Olen huomannut tällä hetkellä ostavani lähinnä cd-levyjä. Niitä halveksittuja jäänteitä, joita alan harrastajat kuskasivat kellarikomeroon uudelleen ostettujen vinyyliversioiden tieltä.

Samojen vinyylien, jotka vietiin aikanaan kirppareille kahden markan hintaan pois laaserlevyjen tieltä. Yksi syy tähän on autokantamme vanhanaikaisuus, jolloin mitään bluetooth- tai vastaavaa soitinta ei ole, vaan kyydissä on aina satojen levyjen hyllystä löytyvä cd, tai vaihtoehtoisesti boomer-sukupolven classic-rock Uncut-lehden mukana tuleva sampleri-cd.

Jälkimmäisille olisi kiva naureskella, mutta niissä on kuitenkin aina uutta musiikkia ja uusia bändejä, vaikka lehden sisällä olisikin Pink Floydin tarina part.

VVI, taikka Zepukat Amerikkaa valtaamassa. Noniin Asiaan. Suoritimme pojan kanssa autoretken Kolille ja matkan varrella oli vanha kunnon lapsuuden Savonmatkojen harvinainen pysähdyspaikka; Veijo Rönkkösen Patsaspuisto maantien, Karjalan radan ja rajavyöhykkeen välissä.

Rönkkönen kuoli äkillisesti kymmenen vuotta sitten ja hetken näytti siltä, että omalaatuinen ITE-taiteen tyyssijä ja puutarha jäisivät vasaran alle tai heitteille, mutta tällä kertaa rahamiesmesenaatti teki kulttuuriteon ja pelasti paikan.

Patsaita oli nyt nimikoitu suojelukseen erinäisille yrityksille, olipa mukana Rönkkösen leipätyöpaikan Simpeleen paperitehtaan Paperiliiton osastokin.

Koska lapsuus ja Savon retket ovat jääneet jo muistoiksi ja hetken Joensuussa oleskelustakin on tasan vuotta taitaa myös Patsaspuistossa vierailusta olla saman verran.

Tämä oli sikäli hyvä, että lapsuudessa ja nuoruudessa ilmestyneiden joogaajien lisäksi paikkaan oli ilmestynyt alkuaikojen omituisuuksien lisäksi paljon uutta.

Ja vanha unohtunut, joten vierailu oli itselleni miltei yhtä uusin silmin, kuin matkaseuralaisellekin. Koronakesä ja kotimaanmatkailu ovat nyt in, joten paikka oli hyvin täynnä, kuten määränpää Kolikin.

Silti paikan puutarhamaisuus ja ympäröivä Yhden mökin kohdalla kaiuttimista soi tyylipuhdas ambient-musiikki, joka herätti kiinnostuksen.

Astro Can Caravan esiintyi puistossa vuosi sitten, mutta muuten siellä ei kai konsertteja ole ollut hirveästi. Mutta paikka on inspiroinut pariakin ambient-musiikin tekijää ja myyntimökissä oli pakko tukea puistoa ostamalla tuotteita, eli kangaskassin ja tämän levy.

Kummastakin menee osuus puiston kunnossapitoon. Tony Gerber on itselleni tuntematon tekijä, mutta Rajatapauksia -blogin perusteella herra on kotoisin Nashvillestä ja tehnyt new age-henkistä suhinaa jo luvulta asti.

Etnisten ennakkoluulojen mukaisesti herra soittaa kuulemma myös kantria, joten tietynlainen hengenhoimolaisuus itseni kanssa on sinetöity.

Omista visioistani poiketen Gerberin ambientti nojaa vahvasti isoihin elokuvamaisiin syntikoihin, vienoihin liideihin ja myös kitaraan, joka tuo toisinaan mieleen David Gilmourin laiskan käden.

Mukana on tietysti tuulen lailla suhisevaa synteesiä, syntikka-panhuilua ja valtava kasa kaikua. Sateen ropinaa, pseudo-itämaistä huilua ja berliiniläisvaikutteinen sekvenssikin piipahtavat välillä takana.

Gerber on tyylitajuinen mies, joten missään vaiheessa ei kuitenkaan lähdetä halpaan jytkytykseen, vaan piirrellään kiinalaiselle paperille tyylitellen ja musteella.

Mutta annetaan se anteeksi sadan jooga-asennon voimalla. Levyn päättävä 'Ring Around the Rosie' nojaa eniten niihin kitaroihin. Cd-soi autossa läpi useita kertoja paripäiväisen reissun aikana.

Levyn dynamiikka tavallaan tietysti kärsi vuoden Nissanin omasta suhinasta, huminasta ja pörinästä, mutta levylle ja musiikille kävi ainakin omalla kohdalla niin, että se lokatoitui Patsaspuistoa enemmän niille sadoille maantiekilometreille, joita Kymenlaakson ja Kolin välillä on.

Kunnon ajotapettia. Mutta muistijälki on myös jätetty. Julian Cope on nyt kuusikymppisenä elänyt taas uutta taiteellista aktiivikauttaan.

Pari vuotta sitten ilmestynyt mainio 'Drunken Songs' on saanut seurakseen Dope-yhtyeen useammankin äänitteen, viime vuonna ilmestyi 'John Blance Enters Valhalla' ja nyt Cope julkaisi uusimman pitkäsoittonsa, jota on verrattu hengeltään luvun klassikkolevy 'Jehovahkill'iin, eikä vertaus olekaan tuulesta temmattu.

Tälläkin kertaa Cope onnistuu yhdistämään kohtuullisen sakiahkoja visioita, ääniä ja kielikuvia suhteellisen helposti lähestyttävän tavaran kanssa.

Oikeastaan voisi sanoa, että Cope on tämän ja edellisen Drunken Songsien kanssa onnistunut pitkästä aikaa tekemään hyvät alusta loppuun kestävät albumit.

Neljään vaiheeseen jaettu levy onkin juuri albumi ja kokonaisuus, missä mielessä on hienoa, että Copen tyyliset jäärät niitä vielä tekevät.

Ja etenkin kun homma tällä kertaa toimii. Levyllä soittavat uudet miehet; ainoastaan Fat Paul on tuttu jo Copen luvun Black Sheep-yhtyeestä.

Sähkökitaraa vetelee aivan kelovollisilla glamliideillä Christopher Holman ja Fat Paulin lisäksi rumpuja soittaa Philippe Legende niminen tyyppi.

Cope itse hoitelee akustiset, basson, tutut mellotronit, sekä syntetisaattorit. Albumin pitäisi olla ensimmäinen kannessakin komeilevan "Our Troubled Times"-sarjan levyistä.

Toivottavasti näin on. Julian Cope aktivoitui myös vuodenvaihteessa pidemmälle kiertueelle ja oli aika lähellä, etten ostanut lentoa Isoon Britanniaan.

Keikkoja ehti tapahtua vasta muutama, kun Cope sairastui pahaan flunssaan ja joutui perumaan niistä ison kasan.

Sitten tuli korona, joka hoiti loput. Tunnisteet: alternative , folk , glam , krautrock , pop , psykedelia. Nautin tavallaan aika paljon tapauksista ja yhteyksistä, joilta ei olettaisi jotakin tiettyä juttua.

Tai siis yllätyksistä. Niin sanottu "hevimies" irroittelemassa ambientin ja suhinan kanssa aiheuttaa vielä tiettyjä ennakkoluuloja; lähinnä kuinka katu-uskottavaa "dark ambienttia" on tulossa, mutta Würzel yllättää tässäkin suhteessa.

Levyllä on tietty surumielinen ja tummanpuhuva henki, mutta niin on myös KLF:n 'Chill-Out'-albumilla. Kitaristin on tietenkin soitettava myös kitaraa, mutta vaikka osittain vingutus menee siellä vingutusosastolla, toisissa hetkissä ollaan ihan puhtaasti Achim Reichelin tai Manuel Göttschingin kaikukitaroinnissa.

Aallot lyövät välillä rantaan, lokit huutavat ja synapadi-matot huojuvat ilmassa ja ilmavasti. Phaserit pyörittävät ääntä ja välillä kitarat hukuttautuvat valtavaan kaikumereen.

Tangerine Dream ja Klaus Schulze hiipivät välillä mieleen, ehkä ajoittain eritoten jälkimmäisen kylmänviileä 'Mirage'-levy.

Tämäkin levy on ollut internet-kuuntelussa, koska itse fyysistä albumia ei liiku paljoakaan. Ainakaan täälläpäin. Tunnisteet: ambient , drone , kosminen musiikki.

Sonic Boomin uuden ja "ensimmäisen sooloalbumin vuoteen" julkaisun alustus aloitettiin talvella, mutta odotusten suurentaminen jäi vähän kevättalvella syntyneen koronapandemian jalkoihin.

Myös mainospuheet "ensimmäisestä sooloalbumista sitten" jne. Pikakelataan Kemberin vaiheet luvun taitteesta tähän päivään: kulttiyhtye Spacemen 3:sen hajottua toinen pääpuolikas Jason Pierce teki yhtyeensä Spiritualizedin menestyneempää ja laadullisesti parempaa musiikkia kuin muusikkona rajallinen Kember.

Peter toisaalta puski kokeellista musiikkia laajalla spektrillä tähän päivään asti, vaikka levyjen julkaisuinto hiipui internetin ilmestyttyä ja syödessä levyistä kertyneen toimeentulon.

Levyn ensimmäinen versio tehtiin studion mittavalla analogisten ja modulaaristen syntetisaattoreiden arsenaalilla, mutta tuttuun Sonic Boom-minimalismityylillä.

Kember aikoi ensin julkaista levyn sellaisenaan, etenkin kun pienelle piirille koekuuntelutettu versio sai aikaan rohkaisevia mielipiteitä.

Im Jahre wurde das Kino von der Familie Dettenberg gegründet. Während der Kriegszeit wurde der vordere Teil des Gebäudes zwischenzeitlich als Bank, der hintere als Getreidelager genutzt, so dass es zur Neueröffnung des Lichtspielhauses Altenhundem, unter dem nun neuen Besitzer Herrn Thurian, kam.

Im Jahre wurde eine neue Fassade, dem heutigen Säulenvorbau, mit einem neuen Foyer, sowie ein neuer Vorführraum gebaut, der aufgrund von höherer Besucherkapazität wenig später nach hinten versetzt wurde.

Die zur Verfügung stehenden Plätze erweiterten sich von auf Da er allerdings nur eine Kopie von jedem Film für beide Lichtspielhäuser zur Verfügung hatte, war es damals üblich den Film Akt weise vom einem ins andere Kino zu fahren.

Dadurch kam es häufiger zu Vorstellungen, die erst nach Mitternacht beendet wurden. Gleichzeitig mit dem neuen Besitzer hält auch neuere Technik Einzug ins Kino, um dem Fernseher standhalten zu können.

Seit führen Jutta und Meinolf Hanses das Kino. Nach langer, intensiver Planung begannen sie im Winter des Jahres mit einem massiven Umbau des Kinos, um den Komfort für die Gäste des Lichtspielhaus Altenhundem zu erhöhen.

Toinen sitkeä, Mockingjay Online Anschauen ilmeisen paikkansa Hd Gay huhu oli, että sen lavalla oli esiintynyt luvun lopussa Earth-nimellä aloittanut englantilaisbändi, josta tuli pian Black Sabbath. Kappaleet ovat läpi levyn Toggo.De Toggo.De alun laulajalauluntekijä laatua, mutta levyltä Formel 1 Kanada 2019 jo kolmannella biisillä näppärän nerokas 3d Sex of Woe'. Siinä missä edeltäjä pyrki historialliseen ja tieteelliseen opettavaisuuteen, jatko-osa keskittyi enemmänkin tuon ajan muodikkaaseen avaruusseikkailuun, Chimborazo toki muutamia tieteellisiä, poliittisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia kulmia. Keikkoja Kino Altenhundem keikkapaikkoja oli onneksi myös jonkin verran tarjolla, varsinkin kesäisin. Onneksi basistin veli, Kimmo Tani sattui äänittämään yhden keikan Sibeliuksenpuistossa, josta on tallessa viisi kappaletta. Pulsar: Halloween 17 tuntia sitten. Millä aikavälillä bändi toimi?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

3 Kommentare

  1. Es ist schade, dass ich mich jetzt nicht aussprechen kann - es gibt keine freie Zeit. Aber ich werde befreit werden - unbedingt werde ich schreiben dass ich in dieser Frage denke.

Kommentar hinterlassen

Deine E-Mail-Adresse wird nicht veröffentlicht. Erforderliche Felder sind mit * markiert.